Susanna Välimäki ja Juha Torvinenovat viihtyneet ja likipitäen tervolalaituneet tänä keväänä. Etualalla pariskunnan silmäterä, Pyhä birma-rotuinen Ooppeli.

28.04.2021 | 04:59

Töölöstä Tervolaan ja takaisin

.– Kyllä se vain niin on, että kun joistakin asioista siirtyy fyysisen etäisyyden päähän, niihin tulee myös henkinen etäisyys. Asiat ovat vähemmän stressaavia, vaikka ne ovat yhtä tärkeitä ja samalla tavalla ne pitää hoitaa täälläkin, Helsingin yliopiston musiikkitieteen yliopistonlehtori Juha Torvinen toteaa kahvipöydän ääressä Tervolassa.

Torvinen ja hänen vaimonsa Susanna Välimäki ovat tammikuusta lähtien olleet etätöissä vapaa-ajan asunnollaan Yli-Paakkolassa. Helsingin yliopistolla on ollut etätyöpakko jo vuoden, opetus ja kaikki kokoukset on järjestetty etänä viime keväästä lähtien. 

Ennen Tervolaan tuloaan pariskunta teki etätöitä kotonaan Töölössä.  Helsingin yliopiston taiteiden tutkimuksen apulaisprofessorina työskentelevän Välimäen mukaan etätyöstä ei ole Helsingissä etua, koska koti sijaitsee ihan työpaikan vieressä.
–  Itseasiassa moni asia hoituisi työpaikalla paremmin. Helsingin kodissa ei saa etätyöstä mitään plussaa, pelkästään sen miinukset. Tulee tunne, että olen kotona vankilassa etäyhteyden päässä.

Tervolassa on plussia paljon

Tervolassa asiat ovat toisin. Luonnossa viihtyvän pariskunnan mukaan plussia on paljon.
–  Täällä pystyy keskittymään tutkimukseen ja kirjoittamiseen, mikä voi olla vaikeampaa kotona Helsingissä.  Saan tehdä asioita, joita tavallisesti voin tehdä vain lomilla. Saan nauttia luonnosta, ympäristöstä ja tästä hitaudesta, Välimäki luonnehtii.

Pariskunnan mukaan töissä ei ole tullut koko kevään aikana eteen mitään sellaista, mikä ei olisi hoitunut Yli-Paakkolasta käsin. Osaltaan tilanteeseen vaikuttaa se, että yliopiston ovet ovat säpissä eikä siellä ole koko aikana ollut juuri ketään töissä. Myös tutkimusarkistot ovat pitkälti kiinni. Normaalioloissa etätyöt vaatisivat useampia käyntejä itse pääkallopaikalla.

Torvisen mukaan etäopetus vaatii erilaisten kokousohjelmistojen hallitsemista, hyviä verkkoyhteyksiä ja uudenlaisia opetusmuotoja, jotka eivät edellytä kasvokkaista ihmiskontaktia. Hänen näkemyksensä on, että etäopetus on hankalinta opiskelijoille. 

Opiskelijoilla on vuoden aikana ollut paljon uupumis- ja mielenterveysongelmia. Torvinen kertoo, että opiskelijoiden ohjaamiseen on korona-aikana kulunut huomattavasti enemmän aikaa kuin tavallisesti.

– Se johtuu osittain etäopetuksesta, koska se vie opiskelijoilta luennoilla saatavan vertaistuen. Kaikista toimenpiteistä huolimatta opiskelijoita on tippunut pois, ainakin tauolle opinnoista. Etäopetus ei korvaa millään tavalla kasvokkain tapahtuvaa opetusta, Torvinen tähdentää.

Tutkimustyö onnistuu etänäkin

Etätyö ei ole ollut pelkkää päivänpaistetta Yli-Paakkolassakaan.  Välimäen kokemus on, että etätyö tuo mukanaan asioita, jotka alkavat pidemmän päälle ahdistaa ja masentaa.

– Kollegoita ja opiskelijoita ei saa tavata ja työmäärä on hirveä, kun ei ole tavallisia sosiaalisia taukoja ja tapahtumia.

–  Opettamista on vähemmän, mutta sen valmistelua, hallintoa ja kokouksiaon paljon enemmän. Meidän työhömmehän kuuluu myös tutkimus- ja hallintotyöt, Torvinen lisää.

Pariskunnan mukaan tutkimustyö onnistuu etänäkin, sillä korona-aikana arkistot ympäri maailmaa ovat kehittäneet digitaalisia palveluitaan. Se ei kuitenkaan korvaa paikan päällä arkistossa tapahtuvaa laajempien aineistojen pläräämistä.

Kummatkin ovat täysin vakuuttuneita siitä, että osa yliopisto-opetuksesta tulee korona-ajan jälkeenkin tapahtumaan etänä. Ihmiset ovat oppineet käyttämään erilaisia etätyövälineitä, opettajilla on taito opettaa etänä ja myös opiskelijat ovat tottuneita siihen. Toki taustalla voi vaikuttaa myös se, että näin yliopistolla on mahdollisuus säästää tilavuokrissa. 

­Myös heillä itsellään on suunnitelmia etäopetuksen jatkumisen suhteen.

– Olemme suunnitelleet, että osa lukuvuodesta ollaan täällä, vaikka normiaikaa elettäisiinkin. Se tarkoittaa sitä, että yksi lukuvuoden neljästä opetusperiodista järjestetään ensi vuonna etänä, pariskunta tuumaa.

Pariskunta on likipitäen tervolalaistunut

Koronaevakko Yli-Paakkolassa on ollut monella tapaa merkityksellistä aikaa. Torvinen on saanut viettää aikaa vanhalla kotiseudullaan ja turkulaislähtöinen Välimäki on puolestaan asunut elämänsä ensimmäistä kertaa pohjoisessa ja haja-asutusalueella.

– Olen aina luullut, että en voisi koskaan asua maaseudulla. Nyt näin 50-vuotiaana olen ensimmäistä kertaa tajunnut, ettei se ole mahdoton ajatus.

Välimäki kertoo, että hänellä on kevään aikana herännyt vahva kiinnostus paikallisuuteen. Se on alkanut näkyä myös hänen työssään.

– Koen yhtäkkiä kuuluvani tähän paikkaan ja osa tutkimuksistanikin on alkanut liittyä tänne. Tutkin tällä hetkellä suomalaisia 1800-luvulla syntyneitä säveltäjänaisia.  Tästä läheltä löytyi yksi sellainen, Thora Wahlström, joka oli Otto Valleniuksen vaimo. Hän sävelsi, runoili ja maalasi.

– Intressejä olisi siis tännekin. Intressitkin saattavat muuttua ympäristön mukaan, Välimäki huomauttaa.

Likipitäen tervolalaistunut aviopari on tutkinut myös Torvisen sukua ja liittynyt Yli-Paakkolan kyläyhdistykseen.

– Meidän mökkimme on Juhan isovanhempien tekemä. Siinä on asunut jo muutama sukupolvi ja on hienoa olla osa sitä sukupolvien ketjua. Se liittyy hyvinvointiin, että kuuluu jonnekin, eikä ole irrallaan.