Autossa ei saa ruostetta, syöpymää tai hapettumaa. Ajan patina on sallittu. Jarmo Vesterling työn touhussa.

1.05.2021 | 08:16

Museointi nostaa auton arvostusta

Volvo PV vuosimallia 1961 on tiukan paikan edessä. Se on tuotu museokatsastukseen, mikä tarkoittaa sitä, että sen joka paikka syynätään ehkä tarkemmin kuin koskaan aiemmin. Ensimmäisenä autovanhuksesta katsotaan yleisilme ja ryhti.

Museotarkastaja Jari Salmi sanoo, että ryhti kertoo auton rakenteesta paljon. Hänellä on kokemusta myös sellaisista museokatsastukseen tuoduista autoista, joista on heti ensi silmäyksellä nähnyt, että ne eivät tule läpäisemään tarkastusta.

– Yllättävän paljon on niitä, jotka luulevat kaiken olevan autossa tiptop, mutta todellisuudessa näin ei ole, Salmen aisaparina katsastuksia tekevä Jarmo Vesterling toteaa.

– Kauneus on katsojan silmässä. Jokainen meistä arvostaa ajoneuvoaan varmasti enemmän kuin mikä sen arvo todellisuudessa on, Salmi lisää.

Jari Salmi on tehnyt noin 120 museokatsastusta vuosien aikana.

Vuosia museoajoneuvotarkastuksia tehnyt parivaljakko alkaa käydä yksityiskohta kerrallaan läpi alun perin Ruotsista tuotua Volvoa.

Miehet kertovat törmäävänsä usein siihen, että ihmiset olettavat 30 vuoden iän riittävän museokilpien saamiseen. Näin asia ei kuitenkaan ole. Suomessa on museoajoneuvolaki, joka määrittää kriteerit, jotka auton tulee täyttää.

– Meillä on virkamiesvelvollisuus. Me ei voida kiertää lakia eikä myöskään tulkita sitä sormien välistä.

Ajan patina on sallittu

Läpäistäkseen katsastuksen auton pitää olla hyvin säilynyt alkuperäiskuntoinen, hyvin entisöity tai konservoitu. Autossa ei saa myöskään olla ruostetta, syöpymää eikä hapettumaa.

Verhoilujen tulee olla pääsääntöisesti ehjät ja siistit, mutta patina on sallittu. Myös moottoritilan ja takakontin tulee olla tarkistushetkellä puhtaat.

– Esimerkiksi istuinpäälliset on voitu laittaa siinä vaiheessa, kun alkuperäiset verhoukset ovat rispaantuneet. Tarkastushetkellä istuinsuojia ei kuitenkaan saa olla. Jotain pientä voidaan hyväksyä, mutta ei niin, että joka puolella olisi vähän sanomista, Vesterling sanoo.

Jari Salmen mukaan museokatsastuksessa varmennetaan tavallaan auton identiteetti.

Tähän mennessä Volvo on selvinnyt harjaantuneen kaksikon syynäyksestä hyvin. Korissa, moottoritilassa eikä valoissa ole ollut huomautettavaa.

– Tähän autoon on käytetty aikaa, vaivaa ja varmaan rahaakin, Salmi toteaa.

Miesten kokemuksen mukaa auto halutaan museorekisteriin yleensä sen vuoksi, että sillä on tunnearvoa. Museorekisteröinti nostaa myös ajoneuvon arvostusta.

– Onhan se status autolle. Museokatsastuksessa varmennetaan tavallaan myös auton identiteetti, Salmi sanoo.

Syitä on lukuisia, minkä vuoksi auto ei läpäise katsastusta. Autoa on voitu paikkamaalata, siinä voi olla ruostevikaa, rikkinäisiä verhoiluja tai se voi olla tekniikaltaan ja väriltään erilainen kuin pitäisi.

– On ollut sellaisiakin tapauksia, että alkuperäinen dieselkone on vaihdettu bensakoneeksi tai manuaali automaatiksi.

Monia syitä hylkäykseen

Auto voi jäädä hyväksymättä myös sen paikkamaalauksesta johtuvien värierojen vuoksi. Auton värin saa muuttaa, mutta värin pitää olla sellainen, että sen värisiä autoja on siihen aikaan ollut saatavilla.

–  Silloin se edellyttää, että konehuone ja kaikki näkyvät maalipinnat maalataan uudelleen. Tämä työ vaatii koko auton purkamisen ja harva lähtee niin suureen työhön, Salmi toteaa.

Tarkastettavassa autossa on tallessa alkuperäinen rekisteriote 60 vuoden takaa.

Katsastettavan autovanhuksen maalipinta on hyvä. Se on maalattu alkuperäisellä värillään 10 vuotta sitten. Myös sisä- ja istuinverhoilut ovat moitteettomat.

Salmi ja Vesterling kehuvat autosta säästyneen dokumentaation olevan poikkeuksellisen hyvä. Tallessa on alkuperäinen rekisteriote, huolto- ja käyttöohjekirjat sekä omistajahistoria ja dokumentit ajetuista kilometreistä.

–  Dokumentaatiomäärä kuvastaa sitä, että autonpitäjät ovat olleet tarkkoja ja siellä on ollut oikeita harrastajia omistajina. On harvinaista, että tämmöistä tietomäärää löytyy näinkin vanhasta autosta. Niitä on yksi tuhannesta autosta Suomessa.

Kevät ei ole enää sesonkiaikaa

Kevät on aiemmin ollut museotarkastusten sesonkiaikaa. Vappua edeltävä aika oli niin kiivasta, että harrastajat eivät meinanneet saada katsastusaikaa ajokilleen.

– Oli vaikea löytää molemmille sopivaa tarkastusaikaa, koska molemmat olemme vuorotöissä ja tarkastus vaatii kaksi tarkastajaa, Vesterling muistelee.

Nyt tarkistettavana oleva yksilö on vasta toinen katsastettava ajoneuvo tälle vuodelle. Myös moottorikelkat, mopot, kuorma-autot, traktorit ja peräkärryt voidaan museokatsastaa.

Korona on omalta osaltaan vaikuttanut vähäiseen katsastusmäärään, mutta siihen vaikuttaa myös muut asiat. Museorekisteriin voidaan tänä vuonna tarkistaa vuoden 1990 ja sitä vanhemmat ajoneuvoyksilöt.

Tarkastajien mukaan -90 vuosimallin autot alkavat olla niin muovisia, että ne eivät säästy enää museoitavaksi asti. Autoja romutetaan myös eri tavoin kuin aiemmin ja osittain 90-luvun autot ovat vielä arkikäytössä.

Vesterling sanoo, että tarkastuksessa voidaan hyväksyä joitain pieniä erheitä.

Alueen ainoat museotarkastajat

Salmi ja Vesterling ovat ainoat museotarkastajat Meri-Lapissa. Koko maakunnassa tarkastajia on neljä ja koko maassa 80. Lisäksi Salmella on erityisosaamisena kilpa-ajoneuvot. Hän on ainoa Jyväskylän yläpuolella, joka katsastaa niitä museoajoneuvoiksi.

– Tätähän ei tehdä rahasta, tästä ei saa käytännössä mitään. Toiminnassa tapaa mahtavia ihmisiä ja saa uutta tietoa, vaikka itsekin olen harrastanut autoja ikäni. Kuulee myös muuta kuin autoasiaa, kaikenlainen historia kiinnostaa minua.

Volvo PV:n katsastus on viimein saatu päätökseen. Huomauttamista tuli muutamista tiivisteistä ja pölykapseleiden kromipinnoista. Tämän jälkeen omistaja saa ajoneuvostaan hyväksytyn museoajoneuvolausunnon.

– Kun auto on muuten hieno, niin pienetkin yksityiskohdat pistävät silmään, Salmi huomauttaa.

Vanha herra on niin moitteettomassa kunnossa, että se läpäisi tarkistuksen ja pääsi museorekisteriin.